Korona ja sen vaikutus talouteen
KORONAN VAIKUTUKSET
Puran nyt vähän ajatuksia pois päästä tähän postaukseen koronasta. Vaikka jo tavallaan on turtunut koko aiheeseen :(. Korona on nyt vuoden jyllännyt suomessa ja varjostanut normaalia elämää. Vuosi sitten maaliskuussa itsekkin jouduin omasta työkohteesta siirtymään toisiin hommiin, kun koulut laitettiin kiinni. Pian sen jälkeen laitettiin ravintolat ja melkein koko suomi lamaantui viruksen takia. Kesällä näytti jo suomen tilanne ns. hyvältä, kunnes syksyn myötä se pikkuhiljaa taas lähti nousuun ja entistä ärhäkämmin, verrattuna viime kevääseen.
Itsekkin aloitin opiskelut syksyllä ja opiskelu intoa on varjostanut koko ajan pelko takaraivossa, koronan tarttumisesta, koska tuollakin on oppilaita monesta eri paikasta ja paikanpäälle pitää vaan mennä. Kaksi kertaa olen käynyt testissä, ja kumpikin kerta on ollut negatiivinen.
Johtuneeko maskin käytöstä vai mistä, mutta koko ajan on ollut poskiontelo vaivaa ja edestakaisin seilaavaa flunssa oiretta. Viime kevät talven hysteerinen pelko on taittunut hiljaiseksi alistumiseksi tautia kohtaan. Tauti kun ei näytä yhtään laantumisen merkkejä, vaan päinvastoin melkeinpä voimistuu. Nyt uusien muuntautumisien avulla.
Onneksi (ainakin niin toivon) on nyt rokotteita kehitelty taudin taltuttamiseksi. Mutta mihin niissäkin sitten uskoa, kun media antaa niin ristiriitaista tietoa ja rivien välistä voi tulkita vaikka mitä. Nyt vielä sekin, että aiemmin sanottiin lasten olevan turvassa virukselta, mutta nyt onkin, että lapset voivat sairastua tosi vakavasti koronan aiheuttamaan, voiko sanoa jälkitautiin?! Joka aiheuttaa lapsille vakavia tulehdustiloja.
Siksi en nyt jaksa kuin ihmetellä, että viime kevät talven rajoitukset esim. että koulut olisivat etänä ei oteta käyttöön. Kuitenkin tilanne on nyt mielestäni paljon pahempi kuin vuosi sitten. Voisi jopa ajatella, että säästyikö lapset tartunnoilta, kun koulut olivat etänä... viime kevään.
Nyt pelätä sitten omien ja pienen mumman mukeron puolesta ja rukoilla, että välttyisivät jollakin opilla tästä taudista.
Mutta ei kai se auta, kuin ottaa päivä kerrallaan ja toivoa, että edes jonkinnäköinen normaali arki vielä tulee, ja ennenkaikkea, JOS tämä tauti joskus väistyy, niin ei ihan hetkeen vastaavaa olisi nurkan takana tulossa.
Kommentit
Lähetä kommentti