Silkkiterrieri perheenjäsenenä

Vähän jos räjähtäneen näköinen, tämä iltavillin jäljiltä kun tykkää kieriä matoilla ja juoksennella pitkin asuntoa. :))
 

Meidän prinsessa. Silkkiterrieri on aivan mahtava koirarotu. Yksin ei kyllä tarvitse tehdä mitään, kun tämä on kaverina kaikessa mitä teet. Energinen pikku koira. 

Silkillä ei ole pohja karvaa, joten siitä ei karva irtoa. Se on posiitivinen asia siinä mielessä, että tosiaan karvaa tälläiselle siivous intoilijalle ei ole joka paikassa. 

Silkin turkki ei loppuunsa ole hirveän vaikeahoitoinen, verrattuna moneen muuhun rotuun.

Vaikka silkki on pienikokoinen koira, jaksaa kyllä vipeltää lenkillä mukana ihan kiitettävästi, ihan pidemmälläkin. Ja moneen harrastukseen myös käy. 

Ainut miinus asia on haukuherkkyys. Ovikelloa ei kyllä tarvitse. Silkillä on vietti puolustaa perhettään ja vähän vartiointi viettiä. Ja meidän silkki tykkää tosi paljon lapsista ja on tosi kärsivällinen lapsia kohtaan. 

Olen pessyt turkin talviaikaan ainoastaan, kun rupeaa tuoksahtamaan pahalle. Keväästä syksyyn pesuja on tiheämmin, varsinkin sateisilla keleillä. Turkin olen tykännyt pitää yleisesti ottaen lyhyenä, koska en käytä näyttelyssä ja turkki kerää kaikki risut ja roskat itseensä. Ja talvella valtavat lumimöykyt.

En ole pesun jälkeen föönännyt, koska sellaiset ravit vetäsee pesun jälkeen, että kuivuu kyllä äkkiä :). Kun turkki on kuivunut niin sitten on harjattu. Parin päivän välein muutenkin yleisesti ottaen harjattava, mutta lyhyemmällä turkillä ei tule niin paljoa takkuja.